torstai 21. maaliskuuta 2013

Ajatuksiani näkemisestä, henkimaailmasta



Tämä  on tavallaan eräänlaista "sielun analysoijan" hommaa. Joskus tulkinnan aikana saan olla rippipappi, äiti, hoitaja, tai terapeutti. Ja kaikkea tuosta väliltä. Työ itsessään on haasteellista ja vastuullista. Antoisaa ja palkitsevaa. Teen sitä kuin ruokaani, suurella rakkaudella;)
Rakkausruoka maistuukin ihan erilaiselta.Ennen muinoin ruoka "riimuttii", eli siihen loitsuttiin riimu joka kuvasi hedelmällisyyttä, runsautta ja rakkautta.
Silloin syöjät saavat osaksensa riimujen taikaa;)

Näkijänä työ ei ole ammatinvalinta, siihen ajautuu, ammatti valitsee itse tekijänsä joka havaitsee olevansa mukana tärkeässä missiossa.
Tässä hommassa ei ole mitään mystistä. On vain se hetki kun minua pyydetään katsomaan johonkin sieluun.
Omat epäilykseni, pelkoni muodostivat pimeitä hetkiä ja vaikeiden henkisten koulutusten keskellä ymmärsin että miksi kaikki vaikea on tapahtunut, niitä voisi sanoa vaikka mustiksi oppitunneiksi.
Nyt koen olevani rakkaudessa tämän tehtäväni kanssa. Nöyryys ja rakkaus toista ihmistä kohtaan ovat avainsanoja tässä ammatissa.
Ehken siksi olekaan parisuhteessa, ei olisi aikaa kohdata ihmistä ihmissuhteessa aidosti;) Koska kohtaan jatkuvasti ihmisen aidosti.

 Henkimaailmasta koen näin - Sen tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia kysyjälle, eikä näin viedä kysyjältä kehittymisen ja kokemuksen mahdollisuutta. Sieltä annetaan voimaa ja viisautta ja vinkkejä miten kysyjä voi alkaa itse etsiä henkisesti parempia ratkaisuja, valintoja ongelmiinsa. Henkimaailmaa ei voi ohjata, siellä pätevät rakkaudenlait, eikä ketään voi pakottaa rakkauteen.
Ei loitsujen avulla, eikä muullakaan tavoin. Rakkaus on valinta. Voit vain itse asennoitua rakkauteen.
Viestit henkimaailmasta ovat ohjeita, neuvoja ja vinkkejä, ei mitään Jumalan sanaa... Näin itse koen.
Jumala on meissä kaikissa jo.
Kaikki mitä olemme ja luomme
Saamme silloin nauttia Jumalallisesta kosketuksesta;)
Näkijän työ on samanarvoista työtä kaiken muun työn ohella, ja sitäkin voi tehdä arjessa;)
Arjessahan ovat myös suurimmat testimme henkisessä mielessä;)



Meillä kaikilla on mahdollisuus saavuttaa henkisyys ja tietoisuus,jopa useamman kerran elämässä,jos emme tahdo ottaa vastaan sitä, se tuodaan eteemme,mutta joskus elämäntilanne ei anna siihen myöden. Kiire tai stressi tappavat sen, ja siksi tarvitaan ikäänkuin tyhjäksi tuleminen, ja  egon poistuminen..

Voimme kokea sen monella tavalla. Riippuen ihmisen valmiudesta sisäisestä olemusmuodosta. Joillekin se ilmentymä luovuudessa, joillain kanavana toimimisessa.
Aina voimme valita haluammeko sen vai emme. Henkisyys ei kuitenkaan ole mikään tilaustuote, kuten esimerkiksi, haluan olla henkinen ja tulla kanavoijaksi tai parantajaksi, sitä tietä ei voi valita, se annetaan, miksi on tarkoitus opetella, valmistua ja tulla eheäksi omaksi minäksemme.
Siksi sen kokeminen vaatii myös omalta elämältä kokemuksia, jotka eivät aina ole mieluisia. Esim. Kriisit, luopuminen, erot, vanhan jättäminen taakse, sairaudet jne..
Emme voisi olla henkisiä jos meillä ei olisi kokemuksia,mihin olemme tarvinneet ymmärrystä, kasvua tai apua. Henkisyydessä on parasta se, että raskaatkin kokemukset muuttuvat ymmärrettäviksi, meidän on helpompi hyväksyä tapahtuneet kriisit ja tilanteet. Ymmärrämme että voimme vain luottaa, emmekä jää kiinni tapahtuneisiin, suremme, podemme niitä, ja siirrymme eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti