torstai 21. maaliskuuta 2013

Ajatuksiani rakkaudesta

Mestari antautuu sille mitä hetki tuo mukanaan. *Laotse*


Koen rakkaudesta näin. Se on suurta tunnetta, joten kaikki tunteet pitää kokea!
Kyseenlaistaa kaikki, eikä vastustaa mitään.
Pitää elää ja rakastaa kuin tietäisi kuolevansa huomenna.
Vaaleanpunaiset silmälasit luovat unenomaisen näkökulman asioihin, rakkauteen ja siksi kaikki on silloin niin ihanaa ja valoisaa. Huolet ja murheet väistyvät, saavat kepeämmän näkökulman.
Pitää rakastaa kuin tanssisi.
Olla avoimena tunteille.
Universaalia rakkautta taas on kun kokee tuon kaiken tuhatkertaisena
Asiakkaideni kokeminen ja kanssakäyminen on sitä parhaimmillaan, auttaminen ja välittäminen.
Meidän kaikkien olisi hyvä opetella välittämään enemmän toisistamme.
Ihan jokapäiväisessä elämässä pienet teot, kuuntelemeinen ja auttaminen, siitä se lähtee. Koen että rakkaus on avautumista. Täydellinen rakastaminen on täydellistä avautumista. Kun olemme täysin avoimia rakkaus tulee meihin, ja säteilee meistä ulospäin, jolloin luomme myös muille hyvästä olostamme;)
Mitä enemmän tunnemme, koemme, sitä enemmän rakastamme.
Ja mitä enemmän rakastamme, sitä enemmän rakkaus tulee osaksi meitä.

Jos osaamme kokea jokaisen hetken sellaisena, kuin se on emmekä yritä muuttaa sitä,olemme oppineet avautumaan kokonaan.
Vaikeiden ihmisten ja asioiden merkitys on mahdollisuus juuri tuohon. He ovat elämässämme rakkauden vuoksi.
Meidän eämänhistoriamme olosuhteet luovat maailmamme, siksi toisen ymmärtäminen on tärkeä osa rakkautta. Hän ei ole ehkä saanut osakseen samanlaisia asioita, kuin me itse ja siksi suhteessa rakkauden kokeminen voi olla erilaista. Itsekkäältä pohjalta rakastaminen perustuu egoon, ja siihen että odottaa toiselta liian paljon. Silloin ei elä läsnä tässä hetkessä, vaan elää ns. tulevaa aikaa, jolloin suuret odotukset ovat ns. paineina suhteelle. Kun että ymmärtäisi toisen kokemukset, nauttisi tästä hetkestä läsnä ja nyt. Rakastaisi niin kuin ei koskaan olisi ennen rakastanut. Näin toinenkin saa osaksensa täydellistä rakkautta ja suhde kukkii.
Emme omista ketään, emme edes lapsiamme. Voimme vain rakastaa hetken, ja päästää irti.
Rakastamalla lapsiamme tuemme heitä kasvussa, eheäksi omaksi itsekseen. Opettamalla heitä rakastamaan ymmärtäen että he kuitenkin itse valitsevat polkunsa, voimme samalla opetella luottamaan heihin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti