lauantai 30. maaliskuuta 2013

Runojani


Suden Maa

Kylmä, routainen
viima puhaltaa.
Lauma ulvoo
tervetuliais huutoaan
kun saavun
maahan jäiseen, kylmään.
Niin lämpimään ja rakkaaseen.
Täällä olen kotona
muiden joukossa
vahvana ja heikkona
saan olla
riittävästi itse.
Kuka Kanssasi Kulkee?

Kun olet yksin,
tunnetko sen - yksinäisyyden?
Kun olet suuressa ihmisjoukossa,
tunnetko sen - erillisyyden?
Kun olet ratkaisun hetkessä
tunnetko sen - hiljaisuuden?
Kuljetko lopulta
yksin
erillään
ja hiljaa?


Kulkija

Istuessani huomasin pienen mittarimadon portaillani.
Se nosti kehoaan mutkalle, mennen askeleen eteenpäin.
Mietin sen päämäärää?
Tiesikö se itsekään sitä- vai kulkiko vain vaistojensa varassa, kuten me ihmisetkin?
Tuli hassu tunne samankaltaisuudesta.

3 kommenttia:

  1. Miten upeita Runoja! Jotenkin aitoja ja alkukantaisia, kauniita.

    VastaaPoista
  2. Tosi hieno runo ja puhutteleva. Oma runosuoneni on ollut hetken tukossa, mutta ehkä löydän uuden sävelen kevään myötä :) Luotan tähän..... sanoilla on niin paljon voimaa :)

    VastaaPoista