tiistai 2. huhtikuuta 2013

Bussimatkaa ja pohdintaa (Linja- autossa on tunnelmaa)

Eilinen oli kummallinen, herättävä päivä. Kävin aamupäivällä keskustassa ruokakaupassa. Piti ostaa kissoille ruokaa. Minun piti ensin mennä toisella bussilla, mutta sen tuloon olisi mennyt aikaa melkein 20 min. joten päätin säästää aikaa, ja mennä toisella bussilla. Mietin  bussimatkallani etten yleensä käytä kyseistä bussia ja ajatus jäi vaan taustalle mieleen ja lopulta keskityin itse matkaan. 

Samaan bussiin tuli kaksi vanhusta, olivat pariskunta. Mies talutti kumppaninsa istumapaikoille varoen, jopa kunnioittaen hän päästi kädetä irti, ja katsoi rakastuneena vaimoonsa ja huolehti että hän pääsee istumaan turvallisesti, vasta sitten mies meni maksamaan heidän lippunsa. Sieltäkin hän  varmisteli katseellaan että kaikki oli rouvalla hyvin ja hymyili koko ajan hänelle.Oli ihana katsoa sitä rakkautta heidän välillään.

Bussi ajoi perille  ja kävin kaupassa.  Kotiin ajattelin mennä tavanomaisella bussillani, mutta kappas, se oli jälleen 20 min. päästä lähdössä. Menin sitten jälleen sillä bussilla jolla tulinkin vahingossa. Seisoin pysäkillä ja siihen tuli vanha mies, joka kysyi koska kyseinen bussi saapuu ja alkoi kertomaan  jotain vanhaa tarinaa hkl: n bussikuskista. Kuuntelin ja huomasin, kuinka miehen kasvot alkoivat loistaa tarinan jatkuessa. 
Bussi saapuikin pysäkilleen ja menin sisään ja paikalleni ja tuo miekkonen tulikin viereeni vaikka bussissa oli paljon vapaita paikkoja. Hämmästyin sillä olin niin omissa ajatuksissani. Hän alkoi muitta mutkitta kertoa uusia tarinoita Hkl: n toiminnasta ja busseista. Tarinat olivat ihan mielenkiintoisia ja mies kertoili hauskasti niitä. Koko matka unohtui tarinan edetessä, meinasin jäädä väärällä pysäkilläkin pois. Sanoin miehelle kiitos ja hyvä päivän jatkoa, ja mies otti käteni käteensä ja suuteli sitä vanhanaikaisesti. Olin hyvin hämmentynyt, kun astuin bussista ulos.

Kotona ihan normitunnelmissa, poika höpöttelee koneella ystävilleen ja minä eläimille. Päätin yhtäkkiä että nyt laitetaan kaikki vehkeet kiinni ja ollaan vaan. Hieman oli pojalla vaikeaa, mutta koin että läsnäoleminen tässä ja nyt vaatii hiljaisuutta.  Koko iltana ei ollut tv eikä tietokone päällä. Poika innostui piirtämään ja minä pohdin syntyjä syviä, ihmisen elinkaaresta henkiseen yhteyteen ja kaikkea siltä väliltä.  

Noiden vanhusten kohtaaminen oli jotenkin herättävä kokemus ja sai miettimään kokonaan elämääni uudelta kantilta. Olin hyvin kiitollinen tuosta kokemuksesta, vaikka se ei ollut konkreettisesti merkittävä tapahtuma, mutta aivan kuin minua olisi johdateltu juurikin tuon bussin kyytiin. Päädyin illalla jopa miettimään omaa uskoani, polkuani tähän hetkeen ja tapahtumia, valintojani. Nukuin huonosti ja kissanikin olivat jotenkin erilaisia, lienee vaistonneet omat fiilikseni  tai jotain muuta. Yön tunnelmissa tajusin olevani hurjan kiitollinen kaikesta. Pieni päivä muiden pienien joukossa mutta minulle suuri. Tämän vuodatukseni pointtina se, ettei mitään pidä pitää itsestään selvänä, ja että kaikella on selvä tarkoitus, huomattavaa synkronismia eilisessäni, joka yhä jatkuu.

4 kommenttia:

  1. Olipa ihana kokemus. Vanhat ihmiset vanhoine tarinoineen ovat jotenkin niin koskettavia ja heilläkin on monesti tarve avautua jollekin ihmiselle ja ne puhuttelevat nuorempia ihmisiä. Se onkin hyvä pysähtyä joskus miettimään syntyjä syviä. Vanhukset ovatkin nykypäivänä monesti niin yksinäisiä, heillä ei ole lähellä ihmisiä, jotka kuuntelevat<3

    VastaaPoista
  2. Selkeästi tämä oli johdatusta juuri siihen bussiin ja siihen toiseenkin :)
    Sen herran päivän kohokohta saattoi hyvinkin olla se, että sai kertoa sinulle tarinoitaan, hienoa, että kuuntelit :)

    VastaaPoista
  3. Voi, että millainen päivä sinulla oli, aivan ihanaa! :) Minusta ei ole mitään kauniimpaa kuin vanha rakastunut pariskunta jotka pitävät huolta toisistaan. Monesti nykysuhteissa ollaan vaan ja pidetään suhdetta itsestään selvyytenä, siitä on myös helppo lähteä pois jos ei jaksakaan enää yrittää suhteen eteen. Ihailen sitä viisautta joka vanhuksista huokuu ja nuo ihanat tavat, mihin ihmeeseen ne on hävinneet vuosien saatossa :) Syvä huokaus :) Kiitos kun jaoit tämän ihanan kokemuksesi!

    VastaaPoista
  4. Aivan hurmaava bussimatka sinulla. Tulen aina hyvälle mielelle, kun näen vanhoja pareja, joista loistaa rakkaus joka tasolla. He huomaavat avata oven, tukevat toista kyynärvarresta ja hymyilevät kuin juuri rakastuneet vain voivat. Toinen asia mikä saa minut hyvälle tuulelle, ovat värit vaatteissa joita ihmiset kantavat yllään. He hehkuvat suorastaan rakkauden värejä.

    VastaaPoista