sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Koiran elämää läheltä ja vierestä

VIISI OPPITUNTIA KOIRALTANI

Kirjoittanut David R. Hamilton (drdavidhamilton.com)
19.4.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Oscar on koiranpentumme. Se on keltainen labradorinnoutaja ja melkein 8 kuukautta vanha. Se tuli elämäämme lokakuussa söpönä 8-viikkoisena rakkaus- ja leikkinyyttinä.

Se on muuttanut täysin elämämme, parempaan suuntaan. Elämäni on paljon rikkaampaa kuin ennen. Se oli sitä aiemminkin, mutta se näyttää vain enemmän siltä nyt.

1) Elä nyt-hetkessä

Koirat eivät kadu mennyttä tai mieti tulevaa. Ne vain elävät nyt tässä hetkessä ja tekevät, mitä tekevät, reagoiden siihen, mitä tapahtuu niiden ympärillä.

Miten paljon aikaa me vietämme menneisyydessä tai tulevaisuudessa? Miten paljon "nyt-aikaa" haaskaamme käymällä läpi sellaista, mitä tapahtui eilen, viime viikolla, viime kuussa, viime vuonna tai huolehtimalla siitä, mitä huomenna saattaa tapahtua? Kun teemme näin, menetämme kallisarvoisia hetkiä, jotka tapahtuvat nyt, koska olemme vain päässämme suurimman osan aikaa.

2) On hyvä leikkiä

Ihmisinä unohdamme usein tämän. Modernissa ja kiivastahtisessa maailmassa näyttää olevan pelkkää työtä ja hyvin vähän leikkiä. Jotkut ihmiset unohtavat, miten nauretaan, koska leikkiaika ei ole riittävän säännöllistä.

Olen oppinut nauramaan paljon enemmän Oscarin tultua. Vaikka minulla onkin paljon työtä, teen sitä paljon rennommalla asenteella, mikä on huomattavasti terveempää.

Se tekee hyvää myös sydämelle. Koiran kanssa leikkiminen vapauttaa oksitosiinia, sydäntä suojelevaa hormonia, mikä auttaa valtimoita laajentumaan ja puhdistaa niitä vapaista radikaaleista.

3) Olen rakkauden arvoinen

Oscar rakastaa olla kontaktissa meihin. Jos se nukkuu jaloissani olohuoneessa ja nousen laittamaan teetä, sekin nousee ja seuraa minua keittiöön, ennen kuin jatkaa uniaan jalkojeni päällä, kun keitän vettä. Tuntuu niin pahalta, kun minun on siirryttävä takaisin olohuoneeseen, koska se nousee taas, seuraa minua ja palaa aiempaan nukkumisasentoonsa.

Kerran kun se oli pentu ja halusi käpertyä viereeni sohvalla, sain kummallisen ajatuksen: "Miksi se rakastaa minua niin paljon? Miten se voi? En ole mitenkään erityinen." Se oli yksi ensimmäisistä kerroista, kun oivalsin, että minulla oli itserakkauden vajetta, mutta sen läsnäolo on kannustanut minua oppimaan, että olen rakkauden arvoinen - kuten myös sinä, rakas lukijani! Se oli yksi syy, miksi kirjoitin kirjan "I Heart Me: The Science of Self Love" (= minä sydän minua, itserakkauden tiede).

4) Suurin osa ongelmistamme on päässä   

Koirat vain käsittelevät sitä, mitä tapahtuu. Meillä on taipumusta analysoida ja yrittää selvittää, mitä kaikki merkitsee. Okei, meillä on toki ongelmia elämässämme, mutta kaksi eri ihmistä voi tuntea ja käsitellä saman tilanteen eri tavoin. Tämä kertoo meille, ettei itse ongelma ole kovin iso asia, mutta ongelman ajatteleminen pahentaa siitä.  
Koiramme Peto pentuna


5) Suurimmat opettajamme ovat lähempänä, kuin luulemmekaan

Monia tämän blogin lukijoita luultavasti kiinnostaa oma-apu, mieli-keho-henki ja tiede, erityisesti jos kirjoitukseni ovat teille tuttuja, koska käsittelen kaikkea kolmea aluetta.

Monet meistä ovat "kurssinarkkareita" tai lukevat kymmeniä kirjoja vuodessa, imien puhujan tai kirjoittajan opetuksia ja etsien sitä viimeistä palapelinpalaa, mikä voi tehdä meistä kokonaisen.

Ymmärrän nyt, miksi jotkut ihmiset sanovat aina: "Tiesitkö, että "koira" (dog) on "jumala" (god) toisinpäin?" Nyt tajuan sen. Se on hyvin yksinkertaista, kuitenkin hyvin syvällistä. Se on pieni muistutus, että vastaukset moniin ongelmiimme ovat lähempänä, kuin luulemmekaan.

Tunnen, että viisauteni ja henkinen tiedostamiseni ovat kasvaneet lempeästi ja vähitellen kuluneen vuosikymmenen aikana, mutta Oscarin kanssa oleminen on nopeuttanut tahtia ja johtanut useampiin läpimurtoihin elämässäni tänä lyhyenä aikana, kuin on tapahtunut vuosikymmenessä. Se ei ole älyllistä, vaan kokemuksellista, kun minut usein pakotetaan etsimään sisältäni lisää itserakkautta, lisää annettavaa rakkautta, lisää rohkeutta, lisää hellyyttä ja yksinkertaistamaan elämääni yksinkertaistamalla ajatteluani.
 
           
   
Peto kunnioitettavat 10 v.




Peto on ehdottomasti koko elämäni paras koira. Minulla on ollut ihan pienestä lähtien koiria, kissoja, marsu, kanikin, mukaan mahtuu myös lintuja, nymfipapukaijoja sekä akvaario.  Olen eläinystävä henkeen ja vereen.  Koen että eläimet saavat minusta sen paremman puolen esiin. Lapsilleni olen halunnut eläinten kautta opettaa vastuuntuntoa, empatiaa sekä pyyteetöntä rakkautta. Tosin itsenäisten kissojeni kautta se on vähän kyseenalaista :) Olen oppinut ja saanut eläimiltäni paljon. Ei varmaan tule aikaa, jolloin minulla ei olisi yhtään kotieläintä. Tämä on minulle myös harrastus, sekä hyöty. Koiran kanssa tulee mentyä lenkille, olla luonnossa ja kissoja saa sitten palvella minkä ehtii :) 
Pussikissat Roosa ja Rafael


1 kommentti:

  1. Ihana Peto!:)
    Minä olen ollut ihan samanlainen jo lapsesta asti,aina on ollut joku eläin hoidettavana,joko lemmikki tai sitten metsäneläin..sisiliskoista lähtien;)
    Sitä on niin tottunut siihen,että on nuita ihania elukoita ympärillä,että vaikealta tuntuu ajatus jos niistä joutuu luopumaan..itseasiassa vielä vaikeammalta,kuin luopuminen esim.vaikeasta ihmissuhteesta..ehkä sitä on hieman omituinen otus itsekin!:)

    VastaaPoista