keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Vähän väreistä ruuassamme




Ravinnon värit

Ei ole sattumaa, että pikaruokaketjut kaikkialla maailmassa käyttävät punaisia, keltaisia ja erityisesti oransseja värejä tunnuksissaan ja mainonnassaan - nämä lämpimät värit herättävät ruokahalun. Vahvat ja kirkkaat värit ovat myös visuaalisesti mieltä kohottavia ruokapöydässä ja värien taakse kätkeytyykin viimeisimpien ravintotutkimusten mukaan aimo annos terveellistä elämäntapaa. 

Värit kertovat ravintoaineista, joita tarvitsemme ja jopa itse väriaineet ravinnossa omaavat samankaltaisen vaikutuksen terveyteemme kuin esimerkiksi vitamiinit tai kivennäisaineet. Eriväriset ruoka-aineet auttavat elimistöämme ja kehoamme toimimaan omalla, erityisellä tavallaan. Hiilihydraattien, kuitujen, rasvojen, vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi ruoassa on tuhansia muita ainesosia, jotka esimerkiksi betakaroteenin tavoin vaikuttavat ruoan väriin, aromiin, makuun ja koostumukseen kohottaen elävän organismin hyvinvointia.

 

Punaiset, oranssit ja keltaiset värit kasvimaailmassa saavat alkunsa karotenoideista, A-vitamiinin esiasteesta. Yleisesti ottaen nämä ruoat ovat tulisia ja stimuloivia, täynnä energiaa ja auringonpaistetta. Punaiset ruoat ovat tehokkaita taistelemaan muun muassa syöpää vastaan, ne tehostavat verenkiertoa ja karkottavat väsymystä. Punaisten tomaattien ja vesimelonien väriosa (lykopeeni) suojaa voimakkaasti esimerkiksi eturauhas- ja suolistosyöpiä vastaan. Mansikoiden herkullinen väri tulee taasen antioksidantista, jonka tarkoituksena on estää tulehduksia.

Oranssien ruokien optimistinen luonne saa alkunsa suurista määristä C-vitamiinia, joka on luonnon oma piristysruiske. Oranssin värisissä sitrushedelmissä C-vitamiinin vaikutusta tehostaa entisestään fytokemikaalit, jotka vahvistavat muun muassa immuunijärjestelmää. Monien hedelmien ja vihannesten oranssi väri on peräisin betakaroteenista, jonka on todettu estävän erilaisia ruoansulatusalueen syöpiä. Oranssit kasvikset, kuten porkkanat, aprikoosit ja persikat, ovat täynnä elimistölle hyödyllisiä kuituja ja ne eliminoivat myös seisahtunutta ruokaa suolistosta ja vähentävät huonon kolesterolin määrää. Täydellinen shokkiapu on oranssin värinen chili eli habanero, joka on maailman voimakkain mauste.

Keltainen yhdistetään väriterapiassa ruoansulatus- ja hermojärjestelmään. Mikäli tarkoituksena on pudottaa ylimääräistä painoa tai parantua ummetuksesta, keltainen on oikea väri ravinnossa, koska se toimii luonnollisen laksatiivin tavoin. Esimerkiksi voikukka on diureettinen kasvi, joka helpottaa monenlaisissa ruoansulatusongelmissa puhdistaen ruoansulatusjärjestelmää ei-toivotuilta myrkyiltä. Banaani on keltainen superhedelmä, joka vapauttaa masennuksesta nopeiden hiilihydraattiensa ansiosta, jotka kohottavat serotoniinipitoisuuksia aivoissamme. Serotoniini auttaa meitä rentoutumaan ja alentaa stressiä. Banaanien B-vitamiini taasen ruokkii myös keskushermostoa, näin ollen nämä kaksi ainesosaa ovat sangen hyödyllisiä henkisen hyvinvointimme ylläpitämiseksi.

Kuten vihreä tee, vihreä ravinto on pitkäikäisyyden salaisuus suojaten kehoa ikääntymisen vaikutuksilta. Muun muassa parsakaali, pinaatti ja vihreä kaali sisältävät folaatteja, jotka kuuluvat B-vitamiinien ryhmään. Nämä vihannekset kohottavat fyysistä kestävyyttä, niitä tarvitaan lihasten kasvattamiseen, ylläpitämiseen ja fyysisistä suorituksista palautumiseen. Parsakaali on osoittautunut myös arvokkaaksi taistelijaksi keuhkosyöpää vastaan ja se suojaa myös erilaisilta sydäntaudeilta.

Siniset ja purppuran väriset ruoat, kuten viinirypäleet, luumut ja karhunvatukat, auttavat alentamaan verenpainetta ja ovat hyödyksi mielen oikutellessa. Marjoista erityisesti mustaherukka on varsinainen ihmemarja. Se auttaa kurkkukipuun flunssa-aallon aikana runsaan C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi ja mustaherukan flavonoidit taasen estävät tulehduksien syntyä. Viimeisimpien tutkimusten mukaan mustikoista on apua ikääntymisen oireisiin, kuten hahmotusvaikeuksiin, tasapainohäiriöihin ja muistikatkoksiin.

Kaikki tietävät, että hedelmät ja vihannekset ovat terveellisiä, mutta myös niiden yksittäisillä ominaisuuksilla on omat hyötynsä tietyissä epätasapainotiloissa, oireiden ehkäisyssä ja hoidossa. Luonnon värikkäät ja runsaat lahjat voimistavat ja parantavat terveyttä, jokaisella niistä on omat voimansa. Tasapainoinen harmonia ja monipuolinen ruokavalio syntyy syömällä jotain jokaisesta väriryhmästä luonnon antoisalta väripaletilta.
Yllä oleva artikkeli on osa Aura-Soma väitöskirjaa 2002, copyright © Anna Maria Pajarinen

Luonnon väreistä Klorofyllit, joita esiintyy lehdissä, kypsymättömissä hedelmissä jne., ovat luonnon yleisimpiä vihreitä väriaineita. Niitä on kaikissa fotosynteesiin kykenevissä kasveissa ja tähän osallistuvissa kasvinosissa. Klorofyllit jaetaan kahteen päälajiin: a- ja b-klorofylleihin. Ne ovat yleiseltä olemukseltaan veren hemi-väriaineita (esim. myoglobiinia) muistuttavia rengasrakenteisia porfyriinejä, biologisesti tärkeitä värillisiä typpiyhdisteitä, joissa hemin raudan paikalla on magnesium-atomi. Klorofyllin renkaassa on pitkä sivuketju, fytoli, joka mm. helpottaa molekyylin liittymistä karotenoideihin ja solukalvojen lipideihin.

Karotenoidit, jotka aiheuttavat hedelmien ja kasvisten keltaiset ja oranssit värit, ovat kemiallisesti mevalonihapon johdannaisina syntyneitä tetraterpenoideja. Mevalonihappo tarjoaa perusrakenteen, isopreeniyksikön, joita karotenoideissa on ketjuuntuneina. Näitä voi olla yksi, kaksi, kolme tai neljä ja tuloksena on hemi-, mono-, seskvi- ja diterpenoideja.

Ravitsemustieteissä merkittäviä ovat steroidit, jotka ovat triterpenoideja (sisältävät 30 hiiliatomia) ja näitäkin suurempia karotinoideja, jotka ovat ainoita tunnettuja tetraterpenoideja. Karotenoidit jaetaan pelkkää hiiltä ja vetyä sisältäviin aitoihin hiilivetyihin eli karoteeneihin ja hiiltä, vetyä ja happea sisältäviin ksantofylleihin.

Kemialliselta rakenteeltaan karotenoidit ovat terpenoideja.
Karoteenit ovat luonnon oranssinvärisiä väriaineita, ksantofyllit ovat keltaisia. Karoteeneja erotetaan kolmea päätyyppiä: alfa-, beta- ja gamma-karoteenit. Näissä on pitkän hiiliketjun toisessa tai molemmissa päissä rengas. Renkaita on kahta tyyppiä: alfa- ja beta-iononeja, jotka eroavat toisistaan renkaassa olevan kaksoisidoksen sijainnin perusteella. Beta-karoteenissa on hiiliketjun kummassakin päässä beta-iononi. Tästä saadaan ketjun katketessa kaksi A-vitaminimolekyylin (retinolin) perusrunkoa. Tästä syystä tämä karoteeni on kaksi kertaa alfa-karoteenia parempaa; kolmas muoto, gamma-karoteeni, on tässä suhteessa hyödytön.

Flavonoidit muodostavat suuren aineryhmän (latinan flavus = keltainen). Niitä on aikanaan käytetty värjäykseen. Vuonna 1842 eristettiin Ruuta-pensaasta (Ruta graveolens) väriaineena käytetty rutiini (kversetiini-glykosidi), jota vitamiiniluonteensa mukaan nimitettiin P-vitamiiniksi. Emme kuitenkaan tunne mitään P-vitamiinin puutosoireita, joten vitamiini-nimitys ei ole oikeutettu. Flavonoideja on yrttilääkinnässä käytetty kouristuksia ja spasmeja lievittävinä ja virtsan eritystä lisäävinä. Niillä on vaikutuksia sydämeen ja verenkiertoon; ne estävät hiussuoniston katkeamisia. C-vitamiinipitoisissa marjoissa ja hedelmissä on runsaasti myös flavonoideja. Tunnetuimpia näistä ovat antosyaniinit, protoantosyaniinit, katekiinit, flavonit, flavonolit, isoflavonit, kalkonit, auronit,jne.
Flavonoidit ovat aromaattisia yhdisteitä, joiden perusrakenteena on yleensä 2-fenyylibentsopyreenirunko, johon on liittynyt yksi tai useampi hydroksyyliryhmä (-OH). Ne ovat siten polyfenoleja.

Luonnossa esiintyvä vaaleanpunainen, punainen, malva, violetti ja sininen johtuvat yleisimmin flavonoideihin kuuluvista antosyaaneista. Tähän ryhmään kuuluvia antosyanidiineja on kuutta päätyyppiä, mutta koska ne ovat sokeriyhdisteitä, sokerin liittymisvariaatioita on satoja. Jotkut antosyanidiinit ovat vain yhdelle kasville tyypillisiä, jotkut kasvikunnassa yleisiä.

Betalaiinit ovat saaneet nimensä sokerijuurikkaasta (Beta vulgaris). Esim. punajuuren punaisen-purppura väri johtuu näistä. Tätä aineryhmää on aikaisemmin pidetty "typpipitoisina antosyaniineina", mutta nykyään se erotetaan antosyaniineista täysin. Näitä ei koskaan esiinny samoissa kasveissa samanaikaisesti. Ryhmä jaetaan kahteen osaan, betasyaniineihin, joiden väri on punaisen-purppura (n. 535-555 nm.) ja betaksantiineihin, jotka ovat keltaisia (n. 480 nm.) ja luonnossa harvinaisempia.

Melaniinit ovat ruskeita ja mustia väriaineita, jotka ilmaantuvat kasveihin ja hedelmiin niiden pilaantuessa. Ne syntyvät yleensä polyfenolien hapettuessa fenolaasi-entsyymin vaikutuksesta. Leikkaaminen, kuoriminen, sieni-infektiot, jne. rikkovat soluja ja päästävät entsyymin vaikuttamaan. Fenolaasi-entsyymiä, jota aikaisemmin nimitettiin "polyfenoli-oksidaasiksi" esiintyy kaikissa kasvisoluissa. Se on sukua imettäväisten ihossa esiintyvälle tyrosinaasi-entsyymille.
"Luonnon väreistä" artikkelin lähde: 'Pieni johdatus väreihin' copyright © 1997 Raimo Lindroos, Prometheus Institute: www.prometheus.fi/muut/varit.htm.





1 kommentti:

  1. Kattava tietopläjäys, kiitos :)
    Luin innolla ja nyökyttelin lukiessani.

    VastaaPoista