perjantai 26. heinäkuuta 2013

Perjantai - Frigg

Minulle perjantai on hyvä päivä, valmistaudun viikonloppuun  vaikka se olisikin työntäyteinen. Perjantain fiilikset ovat kuitenkin jo vapaammat ja rennommat kuin muiden päivien. Sitä odottaa viikonloppua, myöhempään nukkumista- meillä tosin harvinaista herkkua kissojen elinrytmien takia.
Perjantaina käyn vain kaupassa ja siivoan. Sitä kai kunnioittaa jotenkin vapaata.

Perjantai nimi tulee vanhasta englannista frigedaeg (en saanut kirjoitettua nimeä täysin oikein, mutta noin se kaiketi lausutaan)  ja se tarkoittaa Frigin päivää. Frigg on kaikkien Jumalattarien äitinäkin pidetty, Odinin vaimo ja  hedelmällisyyden sekä rakkauden Jumalatar. Monesti yhdistetään Freyaan mutta on kuitenkin aivan erillinen Jumalatar.


Nykyisin  Jumalattaret eivät enää saa ansaitsemaansa huomiota ainakaan täällä pohjoismaissa niinkään, mutta itselleni tarinat ja myytit antavat voimaa, naiseutta ja hyvää oloa, avian kuin saisin omat kadoksissa olevat voimavarat uudelleen käyttöön.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Raparperichutney

Kun sitä raparperia on jo liikaa, eikä tiedä mitä tehdä siitä. Tämä säilyy hyvin, kunhan muistaa
huuhdella purkit joko atamon säilöntäaineella tai käyttää uunissa puhtaana 110c asteessa kansineen juuri ennenkun laittaa chutneyn purkkiin.

600g. raparperia

2 punasipulia hienoksi hakattuna

1/2 -  1 chilipalkoa hienoksi pilkottuna, siemenet poistettu, oman maun mukaan.

2 dl sokeria

! rkil raastettua inkivääriä

1 tl kanelia

n. 1 tl mustapippuria myllystä

  4rkl valkoviinietikkaa

1/2 dl vettä


Kuori ja pilko rapaperi. Laita kaikki aineet kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä noin 30 min tai kunnes seos paksunee.
Säilytä chutney jääkaapissa. Tarjoile grillatun kanan, lihan, makkaran jne. kanssa.

Itse käytin yhden keskikokoisen punaisen chilin, maku oli hiukan tulinen, muttei mielestäni ollenkaan liikaa.






Rapaperissa on runsaasti oksaalihappoa, ja se sitoo kalsiumia. Jos nauttii paljon raparperia, kannattaa pitää huuolta  normaalista kalsiumin saannista, esim. maito ja juustot. Oksaalihaposta on haittaa eniten juuri luustolle. Oksaalihappo voi pahentaa kihti- tai nivelpotilaan vaivoja.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pihlaja - voimapuu

Pihlaja


Käsittely

Pihlajasta käytetään rohtona marjoja, lehtiä ja kukkia. Marjat kypsyvät heinä-elokuussa mutta niitä voi käyttää vielä ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin niiden maku jopa paranee happamuuden vähentyessä. Marjoista voi tehdä hilloa ja mehua tai  pakastaa sellaisenaan.  Lehdistä ja kukista voidaan keittää teetä. Teelehdet kerätään mieluiten alkukesästä ja ne sopivat hiostettavaksi. Kukat täytyy käyttää tuoreena, koska kuivatuissa ei ole enää tehoa. Nuoria lehtiä voi käyttää myös ravintona salaatin tapaan.

Lääkekäyttö
Pihlajanmarjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia: 100 grammassa marjoja on kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiineissa. Lisäksi marjojen C-vitamiini säilyy erittäin hyvin.
Pihlajanmarjojen vaikuttavat aineet ovat mm. C-vitamiini, parasorbiinihappo, orgaaniset hapot, sorbitoli, pektiini, vaha, alfa- ja beetakaroteeni, parkkiaineet, eteerinen öljy, rutiini ja kversetiini.  Lehdissä on ursolihappoa, siemenissä öljyä ja amygdaliinia.



Pihlajan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • lievästi ulostava ja virtsaneritystä lisäävä: käytetty kihtiin, munuaissairauksiin, virtsaamisvaikeuksiin, suolistokatarreihin, ruokahaluttomuuteen (marjat)
  • runsaasti C-vitamiinia: käytetty keripukin ehkäisemiseen (marjat)
  • suotuisa maksan toiminnalle (marjat)
  • keuhkokatarrin ja keuhkotulehduksen hoitoon (kukat)




Pihlaja kansanperinteessä:


Ihmiselle läheinen pihlaja on ollut paitsi materiaalinsa puolesta arvostettu myös uskonnollisesti pyhä, kuten kansanrunouden säkeissä sanotaan: “Pyhät on pihlajat pihoilla, pyhät oksat pihlajoissa, marjaset sitäi pyhemmät”. Pihlajalla tiedettiin olevan pahaa karkottavaa ja hyvää kutsuvaa voimaa. Kun karja laskettiin keväällä ensimmäistä kertaa laitumelle pihlajasta tehdystä veräjästä varmistettiin näin karjaonni. Kalaverkot vedettiin kalaonnen saamiseksi ennen kalaan lähtöä halkaistun pihlajavitsan läpi. 

Erityisen väkeviä olivat pihlajanmarjat, ja marjatertuilla voitiin muun muassa parantaa maagisesti pilattu pelto sekä lisätä miehen naimaonnea. Pihlajanmarjoista ennustettiin myös säitä. Sanottiin esimerkiksi, että pihlaja ei kahta kanna, vettä ja marjoja. Se tarkoitti, että sateisen kesän jälkeen ei ollut odotettavissa suurta pihlajasatoa. Syksyisten marjojen leiskuvan punaisen värin kautta pihlaja on yhdistetty myös tuleen. Sanottiin että jos pihlajassa on syksyllä paljon marjoja, on odotettavissa paljon tulipaloja.



Itse olen aikoinaan tehnyt pihlajanmarjoista vispipuuroa lapsille, oli aika kirpakkaa, joten sokerin suhteen kannattaa olla tarkka, samoin eri pihlajan marjat ovat eritavoin hapokkaita. Nyt ajattelin syksyllä tehdä hyytelöä, saapi nähdä kuinka onnistuu :) Olen löytänyt itsestäni pienen säilöntäeukon :)