tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pihlaja - voimapuu

Pihlaja


Käsittely

Pihlajasta käytetään rohtona marjoja, lehtiä ja kukkia. Marjat kypsyvät heinä-elokuussa mutta niitä voi käyttää vielä ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin niiden maku jopa paranee happamuuden vähentyessä. Marjoista voi tehdä hilloa ja mehua tai  pakastaa sellaisenaan.  Lehdistä ja kukista voidaan keittää teetä. Teelehdet kerätään mieluiten alkukesästä ja ne sopivat hiostettavaksi. Kukat täytyy käyttää tuoreena, koska kuivatuissa ei ole enää tehoa. Nuoria lehtiä voi käyttää myös ravintona salaatin tapaan.

Lääkekäyttö
Pihlajanmarjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia: 100 grammassa marjoja on kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiineissa. Lisäksi marjojen C-vitamiini säilyy erittäin hyvin.
Pihlajanmarjojen vaikuttavat aineet ovat mm. C-vitamiini, parasorbiinihappo, orgaaniset hapot, sorbitoli, pektiini, vaha, alfa- ja beetakaroteeni, parkkiaineet, eteerinen öljy, rutiini ja kversetiini.  Lehdissä on ursolihappoa, siemenissä öljyä ja amygdaliinia.



Pihlajan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • lievästi ulostava ja virtsaneritystä lisäävä: käytetty kihtiin, munuaissairauksiin, virtsaamisvaikeuksiin, suolistokatarreihin, ruokahaluttomuuteen (marjat)
  • runsaasti C-vitamiinia: käytetty keripukin ehkäisemiseen (marjat)
  • suotuisa maksan toiminnalle (marjat)
  • keuhkokatarrin ja keuhkotulehduksen hoitoon (kukat)




Pihlaja kansanperinteessä:


Ihmiselle läheinen pihlaja on ollut paitsi materiaalinsa puolesta arvostettu myös uskonnollisesti pyhä, kuten kansanrunouden säkeissä sanotaan: “Pyhät on pihlajat pihoilla, pyhät oksat pihlajoissa, marjaset sitäi pyhemmät”. Pihlajalla tiedettiin olevan pahaa karkottavaa ja hyvää kutsuvaa voimaa. Kun karja laskettiin keväällä ensimmäistä kertaa laitumelle pihlajasta tehdystä veräjästä varmistettiin näin karjaonni. Kalaverkot vedettiin kalaonnen saamiseksi ennen kalaan lähtöä halkaistun pihlajavitsan läpi. 

Erityisen väkeviä olivat pihlajanmarjat, ja marjatertuilla voitiin muun muassa parantaa maagisesti pilattu pelto sekä lisätä miehen naimaonnea. Pihlajanmarjoista ennustettiin myös säitä. Sanottiin esimerkiksi, että pihlaja ei kahta kanna, vettä ja marjoja. Se tarkoitti, että sateisen kesän jälkeen ei ollut odotettavissa suurta pihlajasatoa. Syksyisten marjojen leiskuvan punaisen värin kautta pihlaja on yhdistetty myös tuleen. Sanottiin että jos pihlajassa on syksyllä paljon marjoja, on odotettavissa paljon tulipaloja.



Itse olen aikoinaan tehnyt pihlajanmarjoista vispipuuroa lapsille, oli aika kirpakkaa, joten sokerin suhteen kannattaa olla tarkka, samoin eri pihlajan marjat ovat eritavoin hapokkaita. Nyt ajattelin syksyllä tehdä hyytelöä, saapi nähdä kuinka onnistuu :) Olen löytänyt itsestäni pienen säilöntäeukon :)

1 kommentti:

  1. Minä kokeilin kerran - n.parikymmentä vuotta sitten tehdä pihlajanmarjahyytelöä. Siitä tuli ihan hirveen hapanta. Syömättä jäi, ehkä olisi pitänyt olla rutkasti sokeria, mutta kauniin näköistä se oli. Olen myös saanut maistaa hyvää pihlajanmarjahyytelöä, nam.
    Sanonnan olen myös kuullut, ei kanna kahta, marjoja ja lunta. Aina jää vain tarkkailu, pitääkö paikkansa:)

    VastaaPoista