keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Tulkintapalautteita osa III.

Sain luvan julkaista nämä palautteet:

Kirjoittaja Tuta, 24. syys, 2013
Hei ja kiitos sinulle Pirjo!
Viimesen päälle oikeaan osuit tuossa paikkakunnan vaihto suunnitelmissa! Ystävän osio sai hymyn huulille, kaikista raskaista energioista huolimatta.. meillä kun on tapana pilailla, että ollaan oltu tuttuja jo vuosisatoja sitten.
Tuo asia, josta joudun luopumaan ja on käännekohta elämässäni...olen jo kerran kokenut sen ja toivon, että ei enää kolahda kohdalleni.
Ps. Minä olen jo ikäänkuin kahden maan kansalainen:)
Tulevaisuus sitten näyttää, mitä polkuja lähden kulkemaan ja toivon, että osaan valita oikein

Terv. Tuta

Kirjoittaja Mandalatarot (J.Pystynen), 24. syys, 2013
Sain luvan kopioida tämän saamani palautteen.

Olen jo jonkin aikaa halunnut tulkinnan ja nyt viimeinkin siihen tuli mahdollisuus.
Vaikka uskonkin tulkintoihin (riippuen tietenkin tulkitsijasta, heitäkin kun on valitettavasti aitoja ja ei niin aitoja) täysin, oli silti hämmentävää, kuinka lähelle tulkinta osui elämäntilannettani. Tai ei edes lähelle, vaan täysin suoraan napakymppiin!
Jännittävää siitä teki juuri se, etten antanut mitään ennakkotietoja tilanteestani, tai kysynyt edes kysymyksiä. Annoin vain teemat, joihin halusin selvyyttä.
Jokainen palanen loksahti kohdalleen ja tietenkin mukana oli yllätyksiä, joita jään mielenkiinnolla seuraamaan, että kuljettaako elämä todella niin. En sitä kyllä epäile, koska muutenkin askeleet ovat johtaneet siihen suuntaan. Tulkinnasta sain lohtua, voimaa ja varmuutta. Nyt tiedän entistä paremmin sen, että kun seuraan omaa sydäntäni, mikään ei voi mennä vikaan!
Kiitos!

maanantai 23. syyskuuta 2013

8000 täynnä!

Siispä palkitsen  hieman lukijoitani. Teen viidelle ensimmäiselle tähän kommentoijalle  tarot tulkinnan, palautetta vastaan joka julkaistaan kotisivullani.
Laita kommenttisi ja yhteystietosi, niin jatketaan siitä..


Luottamusta arkeen

Pieni siunaus

Elämässä tulee hetki,

kun asiat ahdistaa, ei tiedä tarkalleen
mihin polku vie
On aika mennä Äiti maan luokse
istua alas,
sulkea silmät,
hengittää syvään,
sisään ja ulos,
mietiskellä ja rukoilla,
pyytää suojaa ja maan vanhoja
luokse avuksi
ja olla.
Palaan siihen tilaan,
joka on olemassa
aina.
On aika uskoa,
että kaikki järjestyy,
oikeaan aikaan,
oikeassa paikassa
ja oikeaa tarkoitusta varten.
 
-Pirjo
 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Paljon pyydettyä henkimaailmaa (kummitustarinoita) ;)

Henkimaailma on aina läsnä elämässäni, joskus enemmän tai vähemmän.  Ensimmäisen kerran koin henget (edesmenneet yms.) joskus 90- luvun alussa kotonani. Heitä oli erilaisia.  Oli eri pituisia, pitkiä ja lyhyitä, hyviä ja pahoja. Tämä oli elämässäni ns. suurenkasvun aikaa..
Eräänä yönä heräsin siihen että makuuhuoneeseeni "leijui" pitkä, laiha valkoinen  hahmo. Hän/se seisoi sänkyni vierellä jonkin aikaa ja katosi leijuen tiehensä. Siitä ei jäänyt sen kummempia tuntemuksia, ei pelkoa, ei ahdistusta eikä oikein turvaakaan. Oli vain suuri ihmetys itselläni, tai ehkä eräälainen kunnioitus heräsi.

Muutama yö tuon tapauksen jälkeen heräsin klo. viiden aikaan siihen, että videot ja tv meni päälle olohuoneessa ja ääni kuului todella kovaa. Videokasetti oli jäänyt videoon. Pelästyin ja ihmettelin kuka oli laittanut videot päälle. Kotona ei ollut muita kuin minä. Kuten arvata saattaa en enää nukkunut vaan aloin keittämään kahvia. Asuin tuolloin rivitalossa ja yhtäkkiä ovikelloni soi, ja ystäväni, naapurini tuli paniikissa sisään ja sanoi että hänellä alkoi cd- levy soimaan täysillä tasan kello viisi. Olimme tuolloin hyvin läheisiä ja uskon että sillä oli vaikutsuta siihen, että hänellä oli myös tuo kokemus  itsellään. Joimme siinä kahvia ja järkeilimme mistä tuo toiminta voi johtua, ja päädyimme siihen että joku on tehnyt kiusaa meille ikkunan ulkopuolelta käsin tai on ollut sähkökatkos... Päivän auetessa soitin sähköfirmaan ja kysyin mistä moinen voi johtua, eikä selitystä löytynyt..  Olin ihan ihmeissäni ja alkoi hieman pelottamaan..

Tuon asian jälkeen nukuin hyvin vähän, en uskaltanut.. Päivisin nukuin torkkuja ja tunsin kuinka joku silitti päätäni lohduttavasti ja tunsin että se oli mummoni Emma. Tuli ihmeellinen luottamus, että kaikelle löytyy selitys ja ettei ole pelättävää.
Seuraavana yönä heräsin siihen että joku suuri paksu hahmo seisoi uhkaavasti ovellani kädet oven karmilla kuin estäen pääsyni makuuhuoneesta pois. Sitten havaitsin että minua riepotellaan kuin räsynukkea edestakaisin, kunnes paiskauduin sänkyyni mahallaan. Oikeasti nukun aina selällään tai kyljellään. En uskaltanut nukahtaa. Olin siinä silmät kiinni peiton alla, kuin pieni lapsi ja itkin peloissani.
Aamulla soitin serkulleni joka sanoi että polta kynttilää ja hanki hopeinen risti kaulaan. Näin tein, Risti ketju oli jo valmiina lapsuuden rippijuhlista. Oloni ei rauhoittunut ja iltaa kohden ja n. 23.00 aikoihin koiramme Miina alkoi ulvomaan tuolilla katsoen olohuoneen nurkkaa.. Tyttöni heräsi siihen ja alkoi itkeä eikä meinannut rauhoittua. Menin hänen viereensä sänkyyn että nukahtaa uudelleen, mutta hän vain katsoi kauhuissaan  olohuoneeseen päin ja itki.. Lopulta hän nukahti ja menin varoen olohuoneeseen. Itse oli jo ihan "jäätynyt" pelkoni kanssa ja päätin soittaa paranormaaliyhditysksen päivystyspuhelimeen. Siellä neuvottiin  rukoilemaan ja polttamaan kynttilöitä ja kerrottiin että minua  ohjataan henkiselle tielle ja että nyt joudun kohtaamaan pahimmat pelkoni.
   Jossain vaiheessa nukahdin ja aamulla tunsin taas Emma-mummoni lohduttavan kosketuksen.
Ymmärsin että nyt  hypättävä johonkin mistä en vielä ymmärtänyt paljoakaan. Kävin kirjastossa lainaamassa  kirjoja henkimaailmasta ja henkisyydestä. Näistä sain selityksiä tapahtuneille ja opin että henkimaailma on siitä eteenpäin elämässäni halusin tai en.  Tajusin myös että asia on vain hyväksyttävä elämään.





Tämän jälkeen elämässämme on ollut henkiä ihan konkreettisesti. Eräässä asunnossa asuessamme tyttäreni kävi suihkussa ja tuli sieltä ihan paniikissa ja kertoi kuulleensa pienten lasten itkua, ja ettei se ollut kivaa. Itse kuulin myös samaa, ja itkijöitä tuntui olevan paljon..
Yhdessä  asunnossani katsoin X-files sarjaa silloisen poikaystäväni kanssa, kun silmäni osui keittiöön jossa näin istuvan miehen joka poltti tupakkaa, ruokapöytä oli muuttunut vaaleansiniseksi. Hämmästelin tätä "näkyäni" poikaystävälleni, joka epäili ja samalla alkoi pelkäämään ( herkkä kaveri kun oli)  ja kysyi minkä näköinen tämä mies oli? Kuvailin miehen ja poikaystäväni kertoi että siinä kyseisessä asunnossa oli asunut sellainen mies aiemmin, mutta hypännyt parvekkeelta ja päättänyt elämänsä itse. Hän kertoi myös että kyseisellä miehellä oli tuolloin pyöreä, vaalenasininen ruokapöytä minkä ääressä poltteli tupakkaa..
Tässä kohden äitini menehtyi äkillisesti, vaikka olin tiennyt sen että menee piakkoin..  Hän ilmestyi kotiimme  ompelulankoineen ja energioineen, ja vieläkin käy unieni kautta tervehtimässä lapsiani,kuin kahville tullen.. :)
Tämän jälkeen seuraava henki ilmestyi uuteen kotiini mikä oli kaksikerroksinen asunto. Tämä henki pysyi  vain alakerrassa ja oli pieni, n. 7v poika. Näin usein hänen hahmonsa vilahtavan poikani lähellä , joka oli tuolloin 3 vanha. Tämä henkipoika hiippaili alakerrassa aina siellä ollessamme, kuin ystävää kaivaten. Kysyin häneltä mitä hän haluaa ja että voinko auttaa, hän sanoi etsivänsä ystävää ja äitiään.. Tämä sai oloni surulliseksi. Pyysin poikaa lähtemään, koska en voinut häntä auttaa, ja hän siirtyikin sitten valoon aikansa haauiltuaan kotonamme. Samassa asunnossa tyttäreni näki pihalla yöllä itkevän tytön joka keinui aina vaan, monena yönä peräkkäin. Itse en tätä tyttöä nähnyt ollenkaan.




Viimeisin tapahtui kuin asuimme tässä nykyisessä kodissamme poikani kanssa.. Yläkerran nainen oli  usein hieman kadoksissa jopa itseltään kun seikkaili ilman avaimia rapussamme.. Yhtenä kesänä sitten hän olikin kuollut kotiinsa, ja kukaan ei häntä ilmeisesti ollut kaivannut, kun hänen hajunsa alkoi levitä ympäri taloa.. Ruumis sitten löytyi ja vietiin pois jne. Hän siis asui suoraan yläkerrassamme. Yhtenä iltana huomasin että poikani, eläimemme eivät menneet ollenkaan poikani huoneeseen, ei edes silloin vaikka valo oli päällä. Hän ei suostunut nukkumaan siellä edes.
Kummastelin että mitäs pelättävää siellä on jne.. kunnes yhtenä päivänä tein siellä siivoushommia ja kuulin kovalla äänellä huudettavan selkäni takana käskevästi PIRJOO!  Pelästyi toden teolla ja mietin kuulinko harhoja.  Kului jonkin aikaa ja poikani kokeili nukkumista huoneessaan, kunnes illalla tuli luokseni ja sanoi että hän ei halua nukkkua siellä kun joku koko ajan huutaa hänen nimeään vieressä. Myöskään eläimet eivät viihtyneet tuolloin siinä huoneessa.. Tajusin yhtäkkiä että tämä olikin se yläkerran nainen. Samaan aikaan myös näin hahmon joka olis sidottu tuoliin, ja häntä pakkosyötettiin, pieni poika  joka oli hyvin sairaalloinen.. Tuntui tosi pahalta.. Nämä kaksi henkeä jotenkin liittyivät toisiinsa, ja ymmärsin että tämä poika oli tämän naisen  lapsi tms.. jolle oli syöttänyt ruokaa tai tehnyt jotain muuta, että poika menehtyi hänen toimestaan. Hain välittömästi kaupasta usean nipun salviaa ja suitsuttelin henkiä pois, en onnistunut muutamalla ekalla kerralla vaan tämä vei aikaa  useita viikkoja! Sitkeitä nämä henget olivat, mutta sain vihdoin pois ja kodin harmonia taas on hyvä.

Nykyisin vain kysyjien läheiset tms. henget tulevat jos  heillä on jotain viestittävää.. Enää en pelkää heitä, vaan yritän kuunnella ja ymmärtää, miksi he ovat täällä luonamme.
Eräänlainen oppikoulu tuostakin tullut nyt käytyä..
Halusin vain ilmaista että kuolema on luonnollista ja joskus henget jäävät kiinni tänne, ns. välitilaan jos heillä on jotain kesken. Muutenhan he ovat meidän lähellämme suojelemassa ja tukemassa meitä, tulevat jopa kyläänkin hyvää tarkoittaen.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Kärpässienten ihmemaassa

Syksy tuo tullessaan sienet. Odotan kovasti, että pääsen sienimetsään poimimaan sienet talveksi.
Pitää kuitenkin muistaa varoa myrkyllisiä sieniä, niistä tunnetuin on Kärpässieni/Amanita muscaria.
Kärpässieni on levinnyt Afrikan savanneille, Siperian tundrille, Uuteen Seelantiin ja ympäri Amerikkaa pohjoismaat lukuuottaen.
Kärpässientä on käytetty jo n. 1200-luvulta alkaen Euroopassa kärpäs-ja ludemyrkkynä. Kärpässientä murustettiin maidon sekaan, ja astia jätettiin esille houkuttelemaan hyönteisiä. Ideana se, että kärpäset nauttivat maitoa ja kuolisivat sienen erittämään myrkkyyn.

Siperialaisessa kulttuurissa kärpässienellä on voimakas uskonnollinen merkitys, ja sieni esiintyy kansantarustossakin. Itäisen Siperian heimon (Korjakkien) kerotmuksessa Suuri korppi sai kärpässieneltä voimaa kantaakseen pesäänsä kokonaisen valaan. Suuri korppi innostui sienestä niin, että kehoitti sitä kasvamaan  kaikkialla maan päällä ikuisesti, jotta hänen lapsensa, ihmiset voisivat käyttää sieniä oppiakseen.
Myös Siperialaiset shamaanit ja muut alkuperäiskansojen shamaanit tiedetään käyttäneen kärpässieniä seremoinioissaan.

Punakärpässieni
Kirjallisuuden puolella Lewis Carrollin Liisan Seikkailut Ihmemaassa - kirjan psykedeelisen todellisuuden uskotaan perustuvankärpässienen vaikutukseen. Liisa haukkaa vuoronperään herkkuja, jotka saavat hänet kasvamaan jättiläiseksi  tai kutistumaan nin pieneksi että on hukkua omiin kyyneleihinsä.


Punakärpäsieniä ei saa nauttia missään muodossa jä kädet on pestävä heti jos on koskettanut sientä. Myös valkokärpässieni on erittäin myrkyllinen, älä siis poimi valkoista sientä, ellet ehdottomasti tunne sieniä hyvin.

Valkoinen kärpässieni - Myrkyllinen!


maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyinen kaalipata

Syksyn tullessa meillä siirrytään syksyisempiin ruokiin, yksi perheeni lemppareista on kaalipata.
Tämän voi tehdä vegeversiona, ilman lihaa ja pekonia, maistuu silti.

Ohje on neljälle hengelle.

Tarvitset
Puolikkaan kaalin suikaloituna
3-5 porkkanaa, koosta riippuen, pilkottuina kuutiona, lohkoina - kuinka vain
4 valkosipulin kynttä - Maun mukaan
250- 400g Hyvää jauhelihaa (mausta paistettaessa paprikajauheella, pippurilla ja suolalla)
75g. pekonia pieniksi pilkottuina
1 sipuli
Pippuria, suolaa ja siirappia(halutessa chiliä)
Vettä
Oliiviöljyä

Hauduta kaalisuikaleet, sipuli ja porkkanat kattilassa/padassa kannen alla n. puolisen tuntia vesitilkkasen, öljyn, mausteiden ja siirapin kanssa, kunnes kaali on pehmeää. Paista ja mausta  sillä aikaa jauheliha ja pekoni. Lisää pataan kaalimuhennoksen sekaan. Muista maistella. Padan pitää olla samaan aikaan vähän suolainen ja makea, täyteläisen makuinen. Anna hautua vielä vartti, jotta maut tasoittuvat.

Nauti kaalipata maustekurkkujen, punajuurien tai sienisalaatin kanssa.

Kaalit, porkkanat ja sipulit hautumassa

Jauheliha ja pekoni paistumassa
Ja syömään!