tiistai 14. tammikuuta 2014

Uutta sosiaalisuutta etsimässä

Tämä blogipostaus  juontuu viimeöisestä unestani. Näin yksinkertaisesti unta, että kirjoitan tätä, tästä aiheesta. Tunne oli pakottava, joten nyt  tuumasta toimeen!

Hmmm.. olen vähän erakkoluontoinen, ja jopa joskus hankalakin persoona. Minulla ei ole koskaan ollut paljon ystäviä. Nekin jotka ovat olleet elämässäni ystävinä, ovat mahtuneet kymmenen sormen joukkoon..
Aikaa on välillä vierähtänyt että pidämme yhteyttä ja silloinkin se jatkuu kuin olisimme eilen tavanneet. En viihdy suurissa ihmisjoukoissa, ja taidan olla vähän huono tästä aiheesta kirjoittamaankin juuri introverttisuuteni takia. Pidän ihmisistä ja olen kova puhumaan ja rakastan nauramista ja juhlia, hyvässä seurassa.


Lapsena sitä ei paljoa huolinut, kavereita tuli ja meni, muutama ystäväkin siinä sivussa. Vain pari heistä enää kuuluu elämääni ja joskus oikein kaipaan  heidän seuraansa. On siis muutettava  käytös- ja toimintamalleja. Nykyisin ei tunnu olevan "muka" aikaa arkisin käydä enää kahvilla toisen luona, vaikka sekin aika yleensä menee televison tai tietokoneen äärellä. Tämä jo   lapsillakin nykyään. Koko seuraelämä keskittyy vaan tietokoneeseen tai puhelimeen.
Olen sitä  ikäluokkaa että puhelimessa joko juoruttiin pitkään tai lyhyesti, ja sitten vielä käytiin kylillä iltaisin ja  viikonloppuisin, aikaakin oli hyvin vaikka olikin lapsia. Nykyisin kaikki keskittyy kirjoittamiseen tekstiviestinä tai tietokoneella.  Ymmärrän  jos on pitkät välimatkat.

Olenkin päättää muuttaa tätä  tottumusta, ja käydä  etsimään vanhaa ystävyyttä ja kahvittelukultturia. Voihan sitä nykyisin vaihtaa sen kahvin vaikka vihreäksi teeksi.  Vähennän aikaani työssä, tietokoneella, ja  television äärellä ja uudistan ystävyyttä vanhoihin ystäviini ja kannustan heitä samaan.  Se on vain omasta viitseliäisyydestä kiinni. Sitä piristyykin kummasti kun menee itse kylään tai pyytää jotakuta käymään.

Nykyisin ihmiset ovat niin yksinäisiäkin. Ystävä auttaa, tukee ja  avaa uusia näkökulmia. Uuden ystävän voi löytää vaikka naapurista tai kauppareissulta, aina ei tarvitse olla samankaltainen kuin itse on, voi olla ikäeroakin tai  muuten erilainen.   Se ei vaadi kuin suun avaamista ja halua keskustella. Joskus on hyvä avautua myös omista  heikkouksistaan, eikä aina kehua kuinka hyvin menee. Näin rikastuttaa omaa elämäänsä. Voi saada arvokkaita tarinoita, joita voi käyttää voimavarana omassa elämässään.



Itsekkyys vie nykyisin voiton kaikesta.   Voimme antaa itsestämme enemmän, kun olemme kanssakäymisissä toistemme kanssa.  Voi  kutsua ystäviään syömään, kahville tai   tehdä ruokaa yhdessä ja jakaa se vaikka ystävä perheen kesken. Näin meillä tehtiin kun ei ollut paljoa rahaa. Kävimme yhdessä kaupassa, jaoimme ruokalaskun ja  teimme yhdessä hyvää, maittavaa ruokaa ja  koko perhe oli yhdessä  ystäväperheen kanssa, lapsien kera. Näin lapsillekin jäi arvokkaita muistoja ja hetkiä, sekä oppivat jakamaan omastaan.

Voisi oikeastaan pitää ystävänpäivän kerran viikossa. Päättää antaa itsestään kerran viikossa jollekin ystävälleen aikaa,  tarinan, tai eleen. Vierailu vastavuoroisesti tms. Minulle on myös opetettu että kun mennään kylään, viedään myös jotain mukana. Jäätelöä, kukkia tai jotain syötävää. Nykyään ei lapset tätä hienoa elettäkään oikein pääse oppimaan (ainakaan  monet). Se on sääli, että vierailukulttuuri on katoamassa. Ihmiset tapaavat toisiaan nykyisin vain   baarissa, tai baariin mentäessä pienessä sievässä.

Minä haluan omalta osaltani tehdä tähän muutoksen! Aion  käydä kylässä ja kutsua ihmisiä kylään! Lupaan tämän itselleni NYT JA TÄSSÄ! Toivottavasti muutkin saavat tästä kimmokkeen kyläilyyn ja kahvitteluun!


4 kommenttia:

  1. Saman olen huomannut. Ihan itsessänkin, on välillä vaan niin hankalaa irtaantua ja lähteä johonkin, vaikka olisikin kuinka kiva. Arki on niin jyräävää välillä, että kaikki muu tuntuu jäävän ja eteenkin nyt talvella ei vaan saa aikaiseksi.

    Mutta, kun ajattelen tuota kahvilaan menoa teekupposen äärelle ystävän kanssa (sinun) niin se houkuttelee kyllä hitsisti!

    VastaaPoista
  2. jep kaffille tai tapaamiseen hyvän muonan merkeissä, mun suosikkejani, koska Deste koska?

    VastaaPoista
  3. Oli kyllä niin totta joka sana. Asia jota ei välttämättä sisäistä ennenkun sen joku sanoo suoraan!

    VastaaPoista
  4. Marika, niinpä. Minä totuudentorvena toitottelen ja saarnaan! :)

    VastaaPoista