tiistai 29. huhtikuuta 2014

Riemukasta Vappua!





 Beltane on rakkauden ja   elämän juhla. Beltanen  kumppani on Samhain. Samhain sijoittuu vuodenpyörässä Beltanen vastakohdaksi. Kun Samhainissa juhlitaan kuolemaa, niin Beltanessa vastaavasti juhlitaan elämää. Beltane tarkoittaa "Belin tulta", joka  viittaa Jumalaan. Bel on vastine Cernunnokselle kelttiläisessä perinteessä, joka puolestaan on sarvipäinen metsän Herra. Koska tuli maassa kuvaa taivaan tulta eli aurinkoa, tänä juhlapäivänä on tapana polttaa kokkoja tai nuotioita illan hämärässä.

Beltane on peltojen siunaamisen aikaa. Beltanen aikaan juhlistetaan  myös erilaisia rakkauden ilmentymiä ja ylipäänsä tunnemme kuinka koko luonto kuhisee. Jumalatar esiintyy Beltanen aikaan kauniina nuorena naisena. Jumala on kasvanut Beltaneksi täyteen mittaansa ja viimeinkin Jumalatar "antaa ottaa itsensä kiinni". Beltane on siis myös avioliiton juhla. Kevät on parhaimmillaan. Toukokuun ensimmäisenä on tyypillistä myös polttaa kokkoa, sillä keltit uskoivat tulella olevan suojaavia voimia. Tulien läpi kuljetettiin myös muun muassa karjaa ja ihmiset itsekin olivat rituaaleissa monin tavoin kosketuksissa näiden pyhien tulien kanssa.



Vappusalko on  tullut  Suomeen lännestä ja   perinne ja sopinut  luontevimmin rannikkoalueelle. Vappusalko on alunperin ollut roomalaista alkuperää ja siinä perinteessä vappusalko liitettiin Jumatar Maiaan. Salko on selvä hedelmällisyyssymboli ja se koristellaan myäs usein nauhoin. Nauhoilla voi koristella kotinsakin, myös paperiset serpenttiinit voivat  edustaa samaa symboliikkaa kuin nauhat. Salon muoto viittaa Jumalaan ja fallokseen. Monet länsimaiset pakanat pitävät salkotanssia eräänä riemukkaimmista tavoista juhlistaa Beltanea.



Toukojuhlaksi kutsutaan tätä aikaa Suomessa. Helajuhla on myös toinen nimi.  Helavalkeita poltettiin ylevillä paikoilla. Tytöt kilpailivat viehättävyydessä kauneimmillaan olevan luonnon kanssa, jottta mielitietty olisi voinut antaa parhaimman tunnustuksen: »Heilani on kuin helluntai». Lemmensauna lämmitettiin naimattomille naisille.  Keväisen toukojuhlan aikaan käydään taistelua sammosta.
Tarina sammosta voidaan ajatella kertomukseksi siitä, miten vuodenkierto saa alkunsa. Pohjolan emännän kanssa käydyn taistelun lopuksi Väinämöinen toivoo sammosta tulevan »kyntö, kylvö ja kasvu kaikenlainen». Pohjolan emäntä vannoo vastustavansa näitä aikeita.  Pyhä kertomus toistuu luonnon rytmeissä: keväällä on kasvukausi, kylvön aika ja syksyllä Pohjolan pakkanen saa yliotteen. Satokauden päätteeksi kaaos murskaa kosmoksen, mutta se syntyy aina uudestaan kekrin jälkeen. Vuosittainen kasvukausi on siis jumalten taistelua kuoleman ja kaaoksen voimia vastaan. Jumalten esimerkkiä seuraten ihminenkin voi istuttaa toukokylvönä maahan omat sammonsirpaleensa, ja varjella niiden kasvua ja antaa niiden ravita itseään – ruumiillisesti tai henkisesti.

Meillä kotosalla vaan tämäkin vappu menee, itse en enää aikuisiällä jaksa juhlia suurin elkein, ihan vain perheen kesken ja lasten kanssa  jotain pientä. Syödään hyvin, katsotaan leffa ja rentoudutaan, kivaa kun  pojallakin on vain yksi päivä enää koulua tällä viikolla, Saa hänkin ottaa rennommin. Hänellä on jo selvästi kesälomat mielessään :)

1 kommentti: