maanantai 27. lokakuuta 2014

Kummitusten aikaa

Näin lähellä Halloweenia - Vainajien pyhää  tulee taas mieleen  pieniä tarinoita, kummituksista.

Tuli mieleeni eräskin juttu, kun sain pyynnön  poistaa kotoa kummitus. Tämä henki oli vainonnut perhettä pitkään. He asuivat omakotitalossa, keskellä ei mitään, eli aika syrjäisessä paikassa.
Lähellä oli vain metsää.
Ongelmana oli siis henki, joka kiusasi perhettä. Öisin ja päivisin. Päivisin katosi tavaroita ja esineitä, jotka kuuluivat nimenomaan perheen isälle. Myös sähkölaitteet oikkuilivat tavallista enemmän- eikä vikaa voitu selittää millään, vaikka oli yhteydet sähkönjakajaankin.

Perheen äitiin puolestaan tämä henki  oli kaikista hankalin. Äidillä monesti alkoi tuntumaan että joku katseli häntä, tämä korostui aina iltaisin. Henki myös kosketteli häntä hiuksista.
Aika ajoin molemmilla vanhemmilla alkoi tuntua "sumuista oloa", vaikka eivät juoneet tai käyttäneet mitään mikä voisi aiheuttaa sen.

Lapsiin henki ei reagoinut, mutta perheen 5v. tytär näki hengen usein kävelevän yläkertaan johtavissa portaissa. Tytär pelkäsi, eikä uskaltanut nukkua huoneessaan, vaan nukkui ison veljensä huoneessa alakerrassa, johon henki ei jostain syystä koskaan tullut.
Kukaan ei tiennyt kuka henki oli tai mitä hän halusi. Itse huomasin sen olevan vanhempi nainen, jolla oli vanha viltti päällänsä "viittana". Tämä vanha nainen oli hyvin vaikea saada talosta pois. kesti parisen viikkoa että toimenpiteeni onnistuivat ja henki poistui valoon. Sitkeä tapaus.. Mitään pahaa ei hänestä huokunut, jonkinlainen kiukku tai turhautuminen pikemminkin, mutta ei naisia vaan miehiä kohtaan(?) Lienee jostain mitä hän on elämässään kokenut.










Toinen tarina, mikä tuli mieleeni on myös eräältä, joka halusi päästä hengistä eroon.
Tämä tapahtui erään jo aikuisen nuoren miehen kotona. Iltaisin alkoi kuulua pientä rapinaa keittiöstä, joka hitaasti eteni kohti eteistä. (Asunto ei ollut suuri, vain pari huonetta ja keittiö. Talo sijaitsi Vanhassa osassa Helsinkiä...)
Välillä rapina yltyi jonkinlaiseksi kohinaksi - kuin radiossa haetaan kanavaa..
Sitten tämä nuorimies näki  pienen lapsen hahmon kumartuvan jonkun laatikon ylle. Laatikko ei oikeasti ollut olemassa, vain tässä näyssä.
Sen jälkeen kuva katosi, mutta rapina kuului toisesta kohtaa. Eteisessä hän näki toisen lapsen, tytön jolla oli kädessään joku pussin tapainen, jossa oli jotain painavaa.  Tyttö roikotti pussia ja oli surkean näköinen.


Kävin paikan päällä ja tunsin että siellä oli surua.. Tämä suru tuli noista pienistä lapsista, paikalla oli alunperin ollut jonkinlainen asuntola tai vastaava, jossa oli asunut paljon lapsia.
Kuulemma näitä lapsia olikin sitten useampi ollut eri aikoihin näkyvillä...  Kaikki he olivat jotenkin surullisen energian ympäröimiä. pyysin heitä poistumaan valoon, suitsuttelin salviaa jne. normikuviot ja yhtäkkiä kuulin kuinka jossain rapisi ja näin itsekin pienen tytön, jolla oli pussi kädessä. Tällä kertaa pussista roikkui vanha märkä nalleraasu joka oli revennyt ja täytteet roikkuivat siellä täällä nallea. Nyt ymmärsin mistä rapina kuului, siitä kun nallen täytteet osuivat pussiin. Kohina ei minulle koskaan selvinnyt.. Lapset pääsivät tietääkseni pois, valoon, mutta paikka oli sen verran surun täyttämä, että tämä nuorimies muutti pois, ihan uuteen asuntoon.





Tästä linkistä voi itse fiilistellä eri paikkojen tunnelmia... Laittoi väreet kyllä liikkeelle..
http://news.distractify.com/matt-buco/terrifyingly-creepy-places-all-around-the-world/?v=1

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoisia tarinoita. Olen joskus ajatellut, onko asunnossani levottomia henkiä tai kummituksia, koska välillä tuntuu epämiellyttävää energiaa. Vai olisiko se vain omaa mielikuvitusta? Minulla ei ole näkijän lahjaa, vaikka kovin kiinnostunut henkisistä asioista olenkin. Eikö levottomia sielujakin voi lähettää eteenpäin, valoon? Olin jossain kurssilla joskus ja ympärilläni nähtiin monia vainajia. Se oli jännittävää.

    VastaaPoista