torstai 26. maaliskuuta 2015

Oman itsen muutoskohdassa -Itsen löytämistä

Olen tässä ikäkriisissä - hyvässä sellaisessa. Puoli vuosisataa tulee täyteen tänä vuonna.
Jotain pitää tehdä olen "levännyt" jonkinlaisessa horrosmaisessa tilassa kuopukseni jälkeen, kohta 15v. Nyt on aika herätä, on olo kuin olisin nukkunut todella pitkään. Elänyt rutiinilla, keskittynyt muihin, toisten auttamiseen ja omaan sisäiseen puoleeni, kasvuun.
Olen ollut hyvinkin introvertti, vetäytynyt sosiaalisista ympyröistäkin. Tehnyt vain välttämättömät asiat ihmisten kanssa. Omat ihmiset jalaumani on vieneet huomioni ja aikani milttei täysin.

Tämä pitkä horros on saanut aikaan nyt valtavan muutosvoiman. Uusiuduin ensinnä hiusteni kautta. Minulla on rastat. Tyttäreni teki ne minulle.  Kerrankin viihdyn hiuksissani.Olen aina kokenut olevani hiusongelmainen, oikeaa tyyliä vaikea löytää, varsinkin näin aikuisena. Pitkät hiukset vaan ja ponnari..
Laiskan hommia :)

Moni tokii katsoo kummissaan, mutta olen oikeastaan aina ollut erilainen. En koe kiusaantuvani, vaan ehkäpä jopa nautin siitä ihmetyksestä, mitä  jotkut ajattelevat hiuksistani. Minulle ei ole ollut koskaan tärkeää mitä muut ajattelevat minusta. En elä toisten huomiosta, tai  mielipiteistä, voi kuullostaa itsekkäälle, mutta en eläisi omaa elämääni, jos miettisin koko ajan mitä muut ajattelevat siitä tai tästä. Viihdyn persoonassani, se on tärkeintä. Ja kun itsellä on hyvä olla, se heijastuu ulsopäin ja muutkin voivat paremmin kanssani.

Nyt olen alkanut jälleen ehostamaan, paitsi, että olen allerginen melkein kaikille kosmetiikalle- kiitos vanhat vuodet, jossa maskeeraajan ja kosmetolgin hommia aikani tehden herkistyin kosmetiikalle.
Rastat koin lähinnä itseni uudelleen löytämisen prosessin ulkoistumisena. Olen horroksessa löytänyt itsestäni vahvan, elämää nähneen ja kokeneen naisen. Itseensä ja ulkoiseen minäänsä tyytyväisen, rehevän ja naisellisen minäni. Joka rönsyilee asiasta toiseen ja osaa nauttia arjesta, ja mikä tärkeintä huumorilla suhtautu itseensä ja elämäänsä.
Olen siis tyytyväinen tähän astiseen elämääni. En olisi minä, ilman kokemuksiani.

Kovaa elämänkoulua ollaan käyty, ja siitä opittu- toivottavasti edes jotain. Olen valinnut  ns. yksinäisen tien. Vapaaehtoisesti ja viihdyn siinä. On hyvä olla, ja siltikin voin olla sosiaalinen,nauraa ja pitää hauskaa.
Kirjoittaminen ja luovuus ovat nyt pinnalla itselläni, toki henkiset asiat jaksavat yhä kiinnostaa, aina.

Ajattelen että oman naiseuden löytäminen ja siitä voimasta ammentaminen on suurimpia voimavaroja, mitä meissä on, se vaan vaatii oman aikansa. Toivottavasti  me kaikki löydämme itsestämme vielä jotain suurempaa.



2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon uusi elämä! :)

    Tunnen hengenheimolaisuutta! Itse teen vähän samaa! Olen tehnyt muutosta noin 2vuotta, kaikessa rauhassa, monin ajatuksin.. Olen varmaan vanhempi kuin sinä, mutta ensimäistä kertaa, koen olevani kuin synnytyskanavassa, odottaen/tehden 'uutta elämää'- omaa elämää!!! Tuo hius-juttu, olen itse suunnitellut sitä noin yli puolivuotta, hiukset ovat tässä kasvaneet lapaluihin asti, kuin salaa (eikö vanhoilla pidä kyniä tukka korviin asti..;)) 'Minun'-malli löytyi (viimein) kuukliessa toissapäivänä sekä oikea värileikki, joten kun tämä muutos tulee näkyviin, voi muutama nielaista muutaman kerran..mutta itse ajattelen, että askel tiellä on askel MINUN uudella tiellä, uuteen elämään, jossa varmasti voin paremmin - kuin siinä entisessä elämässä!
    Mikään ei ole valmista, tie on kivinen, mutta myös aurikoinen - matka vain jatkuu. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että muutkin löytävät oman juttunsa ja koen, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä parempi ihminenkin olen :)

    VastaaPoista