keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kissa vieköön!

Rakastan kissoja! Jo pienenä minulla oli kaksi kissaa, maatiaisia, Lumikki ja Söpö. (olipa nimet ;) )
Tämä kissapariskunta oli tosi villi. Tekivät tuhojaan, ja lopulta äidilläni meni hermot ja lähetti kissat tuonpuoleiseen,(-Mikähän se on kissoilla?) Minulle kerrottiin että ne "annettiin pois". vasta myöhemmin sain kuulla että ne oli ykisnkertaisesti viety piikille. ;(

Tuon jälkeen aloin oireilemaan kissa allergiaa.Lääkäreiden mukaan se oli psykosomaatista oireilua. Aina kun jossain kyläpaikassa (silloin käytiin vielä paljon kylissä) sain allergiakohtauksen. Näinollen en kissaa saanut, joten hankimme sitten koiran.
Pitkään oireilinkin kissa allergiaani. Kunnes aikuisiällä näin kissarodun Devon Rex. Lyhyt, kiharakarva ja luonne kuin koiralla- tai noh, melkein.. :) Allergia siitä hellitti hieman, mutta kun tämän herran tapana oli nukkua kaulassani, jäi välillä iholle punaisia läikkiä..
Hankin urospennun, suomessa niitä ensimmäisiä Devoneita silloin. Kissa oli rääpäle, musta ja pieni, kuin lepakon poikanen.. suuret korvat ja pieni kolmionmuotoinen naama. Pitkään harkitsimme nimeä Batman tai Mörkö.. Tämä komistus sai kuitenkin nimekseen Ivan. Oikealta nimeltään Merikissan Russlan. Uskon että nimi on enne.  Tumma ja tulinen venäläinen ;)
Tämä herra olikin varsinainen luonne. Hän mm. harrasti vessaharjan kantamista ympäri huushollia, söi lähes kaikki tyttöni barbien häämekot ja muut härpäkkeet. Juoksenteli tekohelminauha kaulassaan tai suussaan.. Hän vaikutti olevansa hieman naismainen harrastuksissaan.. ;)
Hänen tarinansa päätyi kaivoon hukkumalla:(



Lumouduin kuitenkin Devon -rodusta niin, että halusin hankkia uuden kissan. Soitin kasvattajille, ja lopulta sainkin varattua pennun. Tällä kertaa punatiikeri sävyn, ja nimeltään Tikrun Dragonfly. Hän nimettiin Neoksi, Matrixin mukaan, koska tämän kissan osaamisena oli hypätä pitkiä, leijuvia hyppyjä mms. koiramme ylitse :)
Noh, hänelläpä oli sitten pidempi karva, kihara ja todella tuuhea. Kaunis ja lempeä luontoinen, mutta allergiani jälleen puhkesi, ja jouduin luopumaan tästä sävyisästä, mutta luonteikkaasta herrasta, lahjoitin sen ystävälleni, koska tiesin, että Neolla on hyvä olla hänen luonaan. Ja siellä se vanha herra vieläkin pitää valtakuntaansa hallussaan.



Pidin pitkään taukoa, että edes  ajattelin kissan hankkimista, tokihan siinä oli tyhjä paikka sydämessä..
Sitten tyttöni hankki ensin yhden devonin itselleen ja halusi toisen, joten kissakuumeeni yltyi, ja päätimme hankkia samasta pentueesta molemmille oma pentu.
Sisarukset Roosa ja Hortensia.. Nämä olivat vaaleita, ja lyhytkarvaisia. Vielä tähän mennessä ei allergioita ole tullut. Tämä Roosa-  neitonen on oikelta nimeltään Inkaliljan Omenankukka.


Perheeseemme tuli vielä vahinkopentu, yksi lisää tähän sekalaiseen seurakuntaan. Kissaherra Rafael. Esikoispoikani maatiaiskissan pentu.
Rafael tuli taloon vauhdilla, sillä poikani ei enää jaksanut Rafaelin toimeliasta seikkailemista ja tuhoamisvimmaa.. Hän toi kissanpennun luokseni ja sanoi, siinä on kissa :)
Pidin sen "koemielessä" että katsotaan kuinka sujuu allergian yms.. yhteiselon kannalta. Hyvin meni, ei allergiaa, eikä suurempaa kaaosta koiran ja Roosa-kissan suhteen.




Rafael pitää huolen että kodissa on aina vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Kuria joudun hälle pitämään, mutta meillä on sielujen sympatia, ja uskon että tarvitsin tämän kissamiekkosen elämääni.



Kissat on ja pysyy elämässäni varmaan aina! Pitäähän sitä noita-akalla kissa olla ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti