tiistai 23. helmikuuta 2016

Lapsuuden muisto

Punaisen maton taikaa ja vanhaa aikaa


Tämä tapahtui joskus 70- luvulla, kun elämä oli vielä aika vapaata, kaikella tavoin :)
Äitini oli yksinhuoltaja, ja paljon töissä. Teki usein kolmea työtä , samana vuorokautena!
Olin siis paljon yksin tai hoidossa.
Tämä tarina on pieni, ja liittyy erääseen hoitopaikkaani.
Taisi olla Käpylässä tämä paikka.. muistaakseni.
Hoitopaikkani oli romanikoti, perheen äiti oli hyvin topakka nainen, ja runsaine hameineen ja koruineen oikea mielikuvituksen rikastaja.. Viihdyin paikassa, koska heillä oli väritelevisio, sekä sisällä kesy sorsa! Sorsa oli perheen lemmikki, asuivat omakotitalossa, ja sorsa sai olla pihallakin.
Tällä kertaa se oli minun leikkikaverini, koska perheessä oli vain miltei aikuisia lapsia, jotka eivät
kestäneet minua. Leikin sorsan kanssa.
Muistoni liittyy erääseen päivään, taisi olla lauantai ilta, koska teeveestä tuli Avara Luonto luontoohjelma (heh, jo silloin). Istuin heidän olohuoneen pöydn alla sorsan kanssa, ihanalla punaisella itämaisella matolla. Olin haltioissani, väritelevisio, luonto ohjelma, ja punainen ihana matto, joka oli niiiiin pehmeä. Kuvittelein sen mielessäni lentäväksi matoksi, jolla matkustelisin ympäri maailmaa kaverini sorsan kanssa :)   Olin onnellinen!
Pienenä olisin halunnut olla jokin eksoottinen, itämainen tai intiaani ihminen. Pakoilin paljon mielikuvitusmaailmaan ja satuihin.



Tämä muisto on tärkeä sillä joskus aikoinaan taideterapia kurssillani  maalasimme onnellisimman muiston lapsuudesta, joka minulla oli tämä punainen matto. Tarina ei oikeastaan ole mitään tai tunnu miltään muiden mielestä, mutta minulel se oli eräs tärkeimmistä eheytyksen hetkistä lapsuudessani.
Elämäni oli tuolloin(kin) epävakaata, muutimme paljon, joskus jopa kuukausittain, ja olin ties missä hoitopaikoissa, tai yksin yöt, kun äiti oli töissä ja olin vasta viiden vanha. Mutta tuossa muistossani koin itseni ehjäksi ja onnelliseksi. Nykyisin kun mietin sitä koen että sisäinen lapseni hymyilee jälleen.. :)

Millaisia muistoja sinun sisäisellä lapsellasi on?

3 kommenttia:

  1. Minä leikin maalaistalon vanhalla lattialla ja koin riemua kun aurinko paistoi ruutuikkunasta. Ikkunalaudalla oli vanhoja pelargonioita.

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana tarina! Sieluni silmin näen, miten olet sorsan kanssa istuskellut punaisella matolla. Todella kaunis ja koskettava muisto!

    VastaaPoista
  3. Ihana muisto <3
    Itseni muistan penkomassa sukulaisnaisen isoa vaatekaappia, mikä oli niin iso, että sinne mahtui sisään, sovittelin kaikkia ihania leninkejä ja lukemattomia korkokenkiä, hattuja, huiveja :)

    VastaaPoista